Olipa kerran Kemin reissu, jonka jälkeen päätimme kotiin ajamisen sijaan viettää yön jossain metsässä.
Retkikarttaa tutkiessani silmiini osui Martimoaavan soidensuojelualue, jossa näytti olevan autiotupa oikein hienolla paikalla, nimittäin Keski-Penikan kivalon päällä. Tuonne on päästävä!
Pottupelto-tie ja ”tuvanvaltaajat”
Kemin vierailun jälkeen suunta siis kohti Keminmaata. Suojelualueelle johtava tie löytyi ongelmitta. Tie oli kuitenkin huonossa kunnossa, täynnä melko syviä kuoppia, joten viimeisen 5km pätkän sai ajella suurimmaksi osaksi kahtakymppiä. Eteenpäin päästiin kuitenkin.
Kun pääsimme kohtaan, josta tuvalle vievä polku alkoi, niin siellä oli joku toinen pariskunta juuri lähdössä tupaa kohti rinkkojen kanssa. Kysyin heiltä, onko heillä aikeena mennä tupaan yöksi ja olihan heillä. Pidimme mieheni kanssa pienen hätäpalaverin, että änkeämmekö tupaan heidän kanssaan, vai etsimmekö toisen yöpaikan. Toinen yöpaikka voitti, koska hyi ihmisiä. Ei sillä, etteikö tämä pariskunta olisi vaikuttanut mukavilta tyypeiltä, mutta luulempa, että hekin olivat etsimässä omaa rauhaa.
Jääkärikämppä
Martimoaavalla on kuitenkin laavuja ja tupia todella tiheässä. Meitä lähimpänä oli Jääkärikämppä-niminen päivätupa, jonka vieressä on myös laavu. Sinne siis. Tämä on hyvä paikka laiskalle tai väsyneelle menijälle, sillä kävelyä lähimmältä parkkipaikalta tulee vain 300m.
Jääkärikämppä osoittautui oikein kelvoksi B-suunnitelmaksi. Itse kämppä oli tosi pikkuinen, siellä oli vain takka ja laveri, joka näytti ihan nukkumiseen suunnitellulta, vaikka kyseessä tosiaan oli päivätupa.
Huom! Myöhemmin kuulin, että kämppä on rakennettu vanhoista sähköpylväistä, jotka on kyllästetty kreosootilla. Siellä ei siis kannata nukkua!
Takkaan oli jätetty Vartiotorni-lehti sytykkeeksi, siitä sai otsalampun kanssa räpsäistyä dramaattisen kuvan! Paikalla solisee myös pikkuinen puro, jota ei kartassa näy ollenkaan. Valitettavasti en tajunnut ottaa informatiivista yleiskuvaa paikasta, sillä tämän reissun aikaan päätös blogin perustamisesta ei ollut vielä kypsynyt.
Loppuilta menikin ympäristöä tutkaillessa, kuvasin kasveja ja etsin sieniä. Löysin haperoita. Tämän jälkeen istuttiin nuotiolla myöhään yöhön levottomia jutellen ja pelleillen. Yhdessä vaiheessa Mike kysyi, että houkutteleeko nuotion haju ja valo karhuja? (Täh?) Vastasin, että: ”Kyllä, ne ovat jo tulossa!” Sitten remahdimme nauramaan.
Kivikkoinen Kivalo ja autiotupa
Aamulla päätimme, että kyllähän sitä tupaa pitää käydä katsomassa kuitenkin. Tuvan vieressä kun oli myös vanha palovartijan torni, josta luulisi olevan hienot näkymät. Kamat autoon, kamera ja vesipullo mukaan ja eikun menoksi.
Polun oikealla puolella näkyi olevan komea suo, jota piti käydä katsomassa tarkemmin. Näin ensi kertaa elämässäni kihokkeja, niitä oli ihan joka puolella!
Pienen suon tutkailun jälkeen palasimme polulle, joka alkoikin hiljalleen nousemaan ylöspäin. Ensimmäinen kilometri on helppokulkuista, mutta ylöspäin noustessa polku alkaa menemään yhä kivikkoisemmaksi. Viimeinen puoli kilometriä mennäänkin sitten ihan kunnon rakkakivikossa. Itseäni tämmöiset aina hieman hirvittävät, sen verran monesti olen muljauttanut polveni tai nilkkani ihan kaupunkimaisemissakin! Hitaasti, mutta varmasti pääsimme kuitenkin eteenpäin ja määränpäämme ilmestyi esiin. Tupa oli karulla, mutta silti niin hienolla paikalla. Pilvinen sää vain korosti tuota karua kauneutta. Olisipas ollut kiva olla yötä täällä, mutta toisaalta rinkan kanssa kivikolla olisi jännittänyt vielä enemmän. Tänne suunnatessa pitää muistaa kantaa myös vettä mukanaan, huipulla kun ei vesipistettä ole. Sisällä oli kaksi leveää laveria, eli sinne mahtuu neljä (normaalipainoista) nukkujaa.
Palovartijan tornista oli tosiaan hulppeat näkymät! Metsää, suota ja sadekuuroja kaukaisuudessa. Pakolliset eeppiset maisemankatselukuvat otettuamme palasimme alas, kirjoitimme vieraskirjaan, sitten palasimme autolle ja ajoimme kotiin.
Martimoaavalle on päästävä uudestaankin, ensi kerralla ihan vaeltamaan, nyt oltiin vain yökylässä. Tuolla tuvassa olisi ihanaa olla yötä talvella, lumen tuiskutessa, oijjoi!
lahtisitko.com 