Mieletön Meteora, osa 2

Toisena päivänä meillä oli ohjelmassa kivuta Agion Pnevman, eli pyhän hengen kiven päälle. Auto Kastrakiin parkkiin ja menoksi. Päätimme syödä hieman aiemmin ostamaamme kanapiirakkaa ennen kiipeämisen aloittamista. Pieni kulkukoira tuli luoksemme kärkkymään suupalaa, jonka äitini sille antoikin. Tämän johdosta koira päätteli, että olemme hyviä tyyppejä ja se lähti kulkemaan mukanamme. Vitsailimme, että se aikoo kiivetä kanssamme ylös asti.

meteora-24

Aluksi polku kulkee tuon valtavan kiven vierellä. Maasta katsottuna tuntuu vaikealta uskoa, että tuonne ylös pääsee muka ilman kiipeilyvarusteita. Reitillä on jonkun verran merkkejä, sinisiä pisteitä.

meteora-21

Kallion kupeessa reitti muuttuu luonnollisesti jyrkemmäksi. Vaarallisimmissa kohdissa on onneksi kaiteet, joista pitää kiinni. Korkeanpaikankammoisille en kylläkään silti suosittele tätä reittiä ja sateisella kelillä en kenellekään. Koira kulki iloisesti edellämme, kuin opas. Välillä se pysähtyi odottelemaan ja näytti siltä, kuin se olisi hymyillyt meille. Alkoi vaikuttaa siltä, että se aikoo todellakin tulla mukanamme huipulle!

Ylöspäin noustessa sai kyllä sykkeen nousemaan ja hien virtaamaan, mutta siitä huolimatta reitti oli kevyempi, kuin oletin. Esimerkiksi Noitatunturille nousu Pyhällä oli huomattavasti rankempi. Meidän retkueessamme oli hyvin monenkuntoista porukkaa, mutta kaikki selvisivät ylös ongelmitta. Reitillä on paljon irtokiviä, joiden kanssa täytyy olla varovainen. Tämän johdosta kannattaakin pitää jonkinlaista turvaväliä muihin kulkijoihin ja kiven lähtiessä vierimään, perässä tulijoille täytyy huutaa: “Kivi!”

Ylhäällä vastaan tulee pikkuinen kallion sisään hakattu kappeli. Sisältä löytyy ikoneita ja kynttilöitä. Kulkijoiden ei kuitenkaan ole suotavaa sytyttää kynttilää ja jättää sitä sinne palamaan, etteivät ikonit vain syty tuleen.

Kappelipaikasta pääsee kiipeämään vielä hieman ylemmäs paikkaan, josta avautuvat upeat maisemat. Jäimme ylös pitkäksi aikaa lepäilemään ja ihailemaan maisemia. Koira asettui myös lepäämään, sekä poseeraamaan valokuviin kanssamme, kuin se olisi meidän oma lemmikkimme.

meteora-15

meteora-25

meteora-26
Kaksi poseerausta: Sankarillinen, sekä tuollainen öh, minua paremmin kuvaava

Laskeutuminen täytyy hoitaa samaa reittiä pitkin, kuin tulimmekin. Koira lähti jälleen johdattamaan meitä. Huonopolviselle laskeutuminen on jännittävämpää kuin nouseminen, mutta hitaasti, mutta varmasti menemällä siitä selviää kyllä.

Saavuimme takaisin kylään, missä harmiksemme kadotimme koiran. Olisimme nimittäin halunneet antaa sille lisää ruokaa kiitokseksi oppaana toimimisesta. Ihan kuin se olisi ollut edellisessä elämässään paikallinen vuorikiipeilija tai munkki, joka tahtoo valvoa kulkijoiden turvallisuutta.

Kastrakista löytyy alueesta kertova Geologinen museo, jonne pääsi ainakin tuona päivänä ilmaiseksi sisälle. Piipahdimme siellä, sitten lähdimme kohti alueen merkittävintä luostaria, nimeltään Megalo Meteoro.

meteora-30

meteora-17

Luostarin lähelle pääsee autolla, mutta parkkipaikan jälkeen täytyy kivuta vielä 300 porrasta. Tänne mennessä on muistettava pukeutua säädyllisesti, shortseissa ja topissa paikkaan ei ole mitään asiaa. Maisemat ovat henkeäsalpaavat sekä ajomatkalla, että portaissa, tämä paikka on valokuvaajan paratiisi! Luostariin sisäänpääsy maksaa kolme euroa.

sdr

Paikaliset munkit elelevät kyllä melkoisissa maisemissa! Luostarista löytyy suuri parveke, joista niitä voi ihailla. Parvekkeella oli myös kissoja, jotka poseerasivat hienosti, kun otin niistä kuvia. Luostarin sisältä löytyy myös museo, jossa oli jos jonkinlaista satoja vuosia vanhoja kirjontatöitä, vaatteita ja raamattuja. Valitettavasti museopuolella ei saanut kuvata. Luonnollisesti luostarista löytyy myös näyttävä ortodoksikappeli. Löytyipä sieltä myös huone, jossa on edesmenneiden munkkien pääkalloja aseteltuna hyllylle riviin. Metal!

meteora-27

meteora-18

meteora-20

meteora-28

Kun olimme pyörineet luostarissa tarpeeksi, oli aika lähteä ajelemaan takaisin Ateenaa kohti. Parkkipaikalta näimme kaksi kiipeilijää, jotka olivat kavunnneet kivipilarin päälle ja kyköttivät siellä, kuin Gandalf Rautapihan tornissa. Vuoren rinteellä kulkevalla tiellä törmäsimme vielä vuohiin, joista osa törötti tiellä, ihan kuin porot koti-Lapissa!

meteora-29

Meteora on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jokaiselle luontoa arvostavalle Kreikan kävijälle. Jotenkin minusta tuntuu, että tulen käymään täällä vielä uudestaankin. Vaikka rakastankin koti-Suomen maisemia, niin kyllä tännekin jäi pala sydäntä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: