Kommellusten kautta Käyrästunturille

Noniin, vihdoinkin sain tehtyä reissun, josta sai jotain kirjoitettavaakin. Täällä Lapissa on alkanut talven turistisesonki, mikä tietää oppaalle kiireistä aikaa. Sen tähden en ole juuri kerinnyt kirjoittelemaan.

Eräänä maanantaina minulla oli vapaapäivä. Halusin käyttää sen kotona löhöilyn sijasta johonkin poikkeavaan aktiviteettiin. Anoppikin oli kylässä ja tahdoin viedä hänet, sekä tietenkin Miken jonnekin luontoon.

Käyrästunturi on kiinnostanut minua jo pitkän aikaa, joten ehdotin, että kävisimme huiputtamassa sen. Työpaikaltani saimme lainaan liukulumikengät, kukaan meistä ei ollut testannut semmoisia aiemmin.

kayras-1

Käyrästunturille pääsee ihan huoltotietä pitkin, mutta sitä ei aurata talvella. Auto piti jättää lähelle Tiaisen kylää. Lähtöpaikasta matkaa huipulle kertyi Sports trackerin mukaan noin kuusi kilometriä.

Ei muuta kun lumpparit jalkaan ja menoksi. Ensimmäisen viiden minuutin aikana tiesin, että tykkään liukulumikengistä enemmän, kuin perinteisestä mallista. Meno muistutti enemmän hiihtämistä, kuin kävelyä ja alamäet pääsi alas, yllättäen – liukuen.

kayras-2

Poikkesimme aika äkkiä metsäautotieltä omille reiteillemme metsän siimekseen. Risteilimme siellä täällä, katselimme eläinten jälkiä ja lumisia puita, sekä nautimme hiljaisuudesta. Matkan varrella tuli vastaan Pajuojanlampi, jonka päätimme kiertää vasemmalta puolen. Näimme kartasta, että reitille osuu pikkuinen puro, mutta tuskimpa sen ylitys tulee olemaan kovinkaan ongelmallista.

kayras-4

Puro löytyi, se oli noin puoli metriä leveä. Päätimme, että on parasta ottaa lumikengät pois jalasta ja hypätä toiselle puolelle. Otin kengän pois, astuin jalallani maahan ja humps- tunsin yhtäkkiä tunturipuron raikkauden valloittavan minut, tarkemmin ottaen jalkani, sillä se oli mennyt suomättään läpi suoraan puroon. Kiva näin joulukuussa. Vesi kasteli villavuoratun kenkäni litimäräksi. Minulla ei ollut varasukkia mukana. Kotona lähtiessä minulla kävi mielessä, että pakkaisin semmoiset mukaan, mutta eihän tämmöisellä pikku päiväreippailulla semmoisia tarvita! Onneksi matkaseuralaiseni olivat olleet minua fiksumpia ja anopin repusta löytyivät merinovillaiset sukat. Kenkäni tosin kasteli uudenkin sukan saman tien, mutta kuten kaikki varmaan tietävät; merinovilla lämmittää märkänäkin.

Ei muuta kuin jatkamaan matkaa. Umpihangessa ähkiminen on sen verran lämmittävää puuhaa, että märkää jalkaani ei palellut ollenkaan. Yhdessä vaiheessa päänsisäinen kompassini kääntyi jotenkin aivan ylösalaisin ja lähdin hiihtelemään takaisin lampea kohti. Sen saavutettuani ihmettelin, että mikäs tämä lampi on, ei tätä ole kartassa. Muut sanoivat, että se on se sama lampi minkä ohitimme hetki sitten. Tuntui hankalalta uskoa, minulle ei ole koskaan aikaisemmin käynyt näin, että suuntavaisto on seonnut metsässä. Liekkö jalan kastelu laittanut pasmat sekaisin.

kayras-5

Oikea suunta löytyi ja nousu tunturille alkoi. Päätimme hoitaa nousun huoltotietä pitkin. Tiellä näkyivät vain yhdet laskujäljet, kun työkaverini Antti oli käynyt pari päivää aiemmin huiputtamassa saman tunturin kaverinsa kanssa, samoilla välineillä. Kovan rehkimisen päätteeksi pääsimme huipulle, juuri ennen pimeän tuloa.

kayras-6

Huipulla sijaitsevaan tupaan saapuessa oli ilo huomata, että sinne oli jätetty hyvät kiehiset valmiiksi, nyt saisi sukat kuivumaan äkkiä. Siinä söimme eväitä ja joimme kahvia, minä istuskelin kamiinan edessä jalka ojossa.

kayras-8

kayras-9

kayras-11

Oli aika lähteä alaspäin. Otsalamput päähän ja menoksi. Kerkesin hiihtää ehkä kaksikymmentä metriä, kun otsalamppuni hyytyi, pakkasen takia. Rahalla ei saa aina laatua, viiden euron Vaeltaja-merkkinen lamppu on osoittautunut luotettavammaksi, kuin useita kymppejä maksanut Nitecoreni. Onneksi Miken lampussa on leveä valokiila, joten hiihtelin hänen rinnallaan.

Alas liukuminen oli hauskaa, kiljumista ja sexy Flanders-liikkeitä. Luntakin satoi ja metsä oli niin hiljainen, aina kun olimme ölisemättä. Loppumatkasta voimat alkoivat olemaan jo vähissä ja tuntui, että eikö se auto tule ikinä näkyviin. Kyllähän se sieltä lopulta löytyi ja ajelimme Rovaniemelle burgerille ja kaljalle, ettei menisi liian terveelliseksi tämäkään päivä.

Olipahan virkistävä vapaapäivä! Seuraavana aamuna heräsin flunssaisena.

kayras-12

Mainokset

2 thoughts on “Kommellusten kautta Käyrästunturille

Add yours

  1. Hei! Kiinnostaisi kyllä käydä! Kiva kun kirjoittelit kokemuksia. Ja arvaas mitä, tässä kirjoittelee kans Kuhmosta kotoisin oleva Rovaniemellä asuva 😀

    Tykkää

    1. Kiitosta kommentista ja mene ihmeessä käymään! Rovaniemellä on Kuhmolaisella hyvä olla, tämähän on vähän niinkuin iso Kuhmo. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: