Näin aloitat vaellusharrastuksen pienellä budjetilla!

Tämä juttu EI ole kaupallinen yhteistyö, vaikka jutussa vilahtaakin monta tuotemerkkiä.

Luonnossa liikkumisesta vasta haaveilevalle blogit ja Instagramkuvat voivat aiheuttaa lannistumisen tunnetta; kuvissa nimittäin vilahtelee toinen toistaan hienompia ja kalliimpia varusteita, joiden arvo kipuaa helposti useampaan tonniin. Mutta ei huolta, itsekin aloin vaeltelemaan, kun olin opiskelija ja myöhemminkin vain osa-aikatöissä. Kerrompa siis muutaman vinkin köyhälle vaeltajalle:

Onko pakko ostaa?

Alussa ei kannatakaan ostaa koko varustearsenaalia, saattaahan käydä niinkin ettei vaellus olekaan sinun juttusi. Varusteita kannattaa kysellä lainaan tutuilta. Itse sain lainata kamppeita koulultani, kun opiskelin luonto-ohjaajaksi. Myös Partioaitan 365-klubilaiset saavat ilmaisen lainauspalvelun.

Varusteiden vuokraaminenkin on mahdollista ja niitä löytyy halvalla paikoista, joissa yksityishenkilöt vuokraavat tavaraa, esimerkiksi Kuinoma ja Retkirent.

Jos päätät ostaa kuitenkin, niin vaihtoehtona on myös ostaa kaverin kanssa kimpassa.

 

 

Onko edes mahdollista löytää hyvää rinkkaa tai makuupussia edullisesti? Tarvitseeko kaiken edes olla huippulaatua?

Kengät ovat yksi tärkeimmistä jutuista. Usein kuulee sanottavan, että ne pitäisi mennä ostamaan erikoisliikkeestä ja niitä valitessa pitäisi olla apuna vaikka mitkä ortopedit ja 3D-skannerit. Itse sain äidiltäni hänen vähälle käytölle jääneet kenkänsä ja myöhemmin löysin täydellisen sopivat kengät kirpparilta 2,5 eurolla. Olen myös kuullut, että Lidlin vaelluskengät ovat yllättävän hyvät jalassa. Monet painelevat menemään myös kumppareilla tai lenkkareilla.

Rinkka on toinen juttu, minkä valinnassa kehotetaan olemaan tarkkoja. En tiedä, että olenko joku poikkeus, mutta en ole ikinä saanut selkävaivoja rinkasta, vaikka olen kantanut vähän mitä sattuu. Koululta lainasin isoa miesten rinkkaa, sitten ostin käytettynä vanhan Kaira-merkkisen rinkan, jonka lantiovyö löystyi koko ajan ärsyttävästi. Selvisin silti. Myöhemmin ostin kaveriltani Kajkan, sekin taitaa olla miesten malli, mutta ei ole menoa haitannut.

 

 

Makuualustana minulla oli alussa vain alumiinipäällysteinen solumuovi, joka maksoi muistaakseni vitosen. Myöhemmin ostin sille kaveriksi Thermarestin Facebook-kirppikseltä.

Telttaa en löytänyt käytettynä mistään, joten lopulta päätin ostaa uuden osamaksulla. Teltankaan ei tarvitse olla mikään höyhenenkevyt vuoristoteltta. Useammat merkit tarjoavat ihan kelpo telttoja parinsadan euron hintaan. Ne painavat yleensä suurinpiirtein kolme kiloa, mikä ei mielestäni ole liikaa, varsinkaan jos sen voi jakaa, eli teltta sinulle ja kepit kaverille. Telttaa en ole tosin tarvinnut edes usein, kun nukun laavuissa ja tuvissa, hätämajoitteeksi voisi välttää laavukangaskin. (Hyttysaikaan tämä on huono vinkki!)

 

 

Retkikeitinkin löytyi kirpparilta, joku halpis spriikeitin. Myöhemmin ostin pikkuruisen kaasupolttimen Ebaysta, kun sitä kehuttiin naamakirjassa. Poltin maksoi noin kympin ja on toiminut moitteetta.

 

 

Oikeastaan ainoa asia, johon pistin kerralla enemmän rahaa on makuupussi. Kesähelteillä pussiksi välttää melkein mikä vain rätti, mutta suosittelen hankkimaan kolmen vuodenajan pussin. Minä halusin kevyen ja lämpimän, joten jouduin pulittamaan vähän enemmän. Oma pussini on untuvaa, kuitupusseja saa halvemmalla, mutta ne ovat painavampia. Armeijan ylijäämäpussit ovat kestäviä ja hyviä, mutta painavia. Helposti paleleva voi hankkia kaksi pussia, kolmen vuodenajan pussin ja sen päälle kesäpussin. Talvipussit ovat todella kalliita ja niitä ei kovin moni edes oikeasti tarvitse.

 

Ovatko kaikki varusteet edes tarpeellisia?

Gore-texistä valmistettu kuoripuku suojaa sinut tuulelta ja sateelta, sekä saa sinut taatusti näyttämään kunnon seikkailijalta, mutta se ei ole mikään välttämättömyys.

Minä käytin alussa softshelltakkia, joka oli tarkoitettu enemmänkin koiranulkoilutusreissuihin, kuin rankempaan mönkimiseen. Se piti tihkusadetta, rankkasadetta varten kannoin rinkassa viisi euroa maksanutta sadeviittaa. Rinkkakin mahtui sen alle, joten rinkan sadesuojaakaan et välttämättä tarvitse.

 

 

Ensimmäiset vaellushousuni ostin vasta kolme vuotta harrastuksen aloittamisen jälkeen. Sitä ennen kuljin juoksutrikoissa, collegehousuissa ja stretch-farkuissa. Aiemmin mainitsemani sadeviitta peitti myös jalkoja sen verran, että säilyin kuivana.

Retkityynyä et tarvitse. Pakkaa makuupussin pakkauspussiin muutama vaatekappale ja avot- sinulla on tyyny.

Kahvipannua en omista vieläkään. Valmistan joko pikakahvia, tai sitten keittelen porot kattilassa samaan tapaan kuin keittäisin nokipannulla.

Vaellusharrastuksen aloittaminen onnistuu siis ilman tuhansien eurojen investointeja, mutta ilmaista ei ole mikään. Hyviä ja halpoja varusteita ei ole olemassa, mutta tarpeeksi hyviä kyllä löytyy. Avainsanat alkuun ovat lainattu ja käytetty, voit haalia niitä parempia kamppeita itsellesi sitten pikkuhiljaa.