Lumet ovat viimein lähteneet ja maasta alkaa näkymään kaikenlaista vihreää. Villiyrttien kerääminen on harrastus, jossa saat raitista ilmaa, sekä terveellistä ja ilmaista ruokaa lautasellesi. Unohda lapsuuden muistikuvat pahanmakuisista voikukanvarsista, villiyrit ovat oikeasti maukkaita, kun keräät oikeat kasvinosat oikeaan aikaan. Esittelen seuraavaksi neljä helppoa, Suomessa kasvavaa yrttiä:
Nokkonen
Nokkonen on suosikkiyrttini. Siinä on valtavasti rautaa ja C-vitamiinia. Se maistuu myös mielestäni paremmalle, kuin pinaatti, jonka asemasta nokkosta usein käytetään. Kasvista kerätään lehdet, ne ovat parhaimmillaan nuorena, mutta niitä voi kerätä myöhemminkin, jos ötökät eivät ole ehtineet niitä syömään. Satoa saa koko kesän, sillä katkotut varret latvoittuvat ja jatkavat kasvuaan. Syksyllä voit kerätä myös siemeniä. Nokkosen keruupaikan kanssa on oltava tarkkana, sillä kasvi kerää itseensä haitallisia nitraatteja. Älä kerää paikoista, joissa on runsaasti ”ylimääräistä lannoitetta,” kuten koiranulkoilutusreiteiltä tai kompostien vierestä. Itse kerään joutomaalta, joka on kotini ja naapuritalon välissä.
Nokkosruokien helppoja klassikoita ovat nokkoskeitto- ja letut. Oma suosikkini on nokkospesto, jota laitan suolaisiin leivonnaisiin ja pastaan. Lehtiä voi lisätä sellaisenaankin esimerkiksi risottoon tai suolaiseen piirakkaan.
Siankärsämö
Jos pidät kamomillasta, pidät todennäköisesti myös siankärsämöstä, sillä se on kamomillan tapaan oikein pätevä yleisrohto. Tämä kasvi kasvaa kaikkialla, sitä löytää vaikka kerrostalopihankin laitamilta. Kasvista kerätään lehdet ja kukat. Jos haluat syödä lehdet, kerää ne ennen kukintaa. Teekäyttöön voit kerätä lehtiä myöhemminkin. Kukkia voit kerätä lumien tuloon saakka!
Siankärsämöstä voi keittää teetä, josta sanotaan olevan apua monenlaisiin vaivoihin. Se tasapainottaa suoliston toimintaa. Ruokahaluttomuus, ripuli ja ilmavaivat lähtevät myös. Naisille siankärsämö tuo helpotusta kuukautiskipuihin, endometrioosiin, emätintulehduksiin ja vaihdevuosioireisiin. Yrttiä on käytetty jo kauan puhdistamaan verta, se antaa elimistön kuona-aineille kyytiä.
Maitohorsma
Horsmaa voi hyödyntää monella tavalla eri vaiheissa kesää. Keväällä kannattaa kerätä nuoria horsmanversoja. Versoissa on todella mukava suutuntuma, ne rouskahtavat hauskasti, kun niitä puraisee. Horsmanversoja voi käyttää tankoparsan tapaan, niitä voi paistaa pannulla ja lisätä vaikka wokkiin tai risottoon.
Horsman lehdistä voi keittää teetä, joka sisältää mukavan määrän C-vitamiinia, karoteenia ja valkuaisaineita. Sitä on käytetty myös mm. estämään tulehduksia ja liiallisten nesteiden poistamiseen elimistöstä. Lehdet kannattaa kerätä ennen kukintaa, jottei niistä tule liian kitkeriä.
Horsman kukistakin voi keitellä teetä tai mehua.
Viime viikolla kokeilin horsma-pekoni tapaksia: Voitelin horsmanversot valkosipuliöljyllä, käärin ympärille pekonia (kuvassa sitä on aika reilusti, vähempikin riittää!) ja pistin savustimeen noin 20 minuutiksi. Onnistuu varmasti myös grillissä tai nuotiolla. Kastikkeena voi käyttää paksua balsamico-kastiketta. Nam!
Voikukka
Voikukka on aikojen saatossa monien muiden villiyrttien tapaan muuttunut monikäyttöisestä huippuyrtistä ärsyttäväksi riesaksi. Tai siis sen maine on, voikukka on edelleen oikein hyödyllinen kasvi!
On turhaa ostaa kaupasta kallista rucolaa, kun voit käyttää sen sijasta nuoria voikukanlehtiä. Ne eivät myöskään kerää nitriittiä, kuin rucola ja niissä on salaattikasveihin verrattuna moninkertainen määrä ravinteita. Voikukkalajeja on Suomessa noin 500 ja syötäväksi kannattaakin valita sellaisia, joiden lehdet eivät ole sahalaitaisia. Lehdet kannattaa kerätä varjoisalta paikalta, auringossa niiden maku muuttuu kitkerämmäksi.
Lehdistä voi keittää myös teetä, joka perimätiedon mukaan auttaa suolistovaivoihin ja lisää virtsaneritystä. Voikukassa on myös runsaasti A- ja C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia.
Kukista voi keittää myös voikukkasiirappia, jota kutsutaan myös vegaanihunajaksi. Siirappi on todella hyvää ja sitä syödessä tuntuu, kuin söisi purkitettua aurinkoa. (Pitäisiköhän minun ruveta ruoka-analyytikoksi?) Myös nupuista voit tehdä maukkaita kapriksia!
Näillä kasveilla on monia muitakin käyttötapoja, mutta tässä artikkelissa olen listannut vain sellaiset, joista itselläni on jotain kokemusta. Vaikka kasvit ovat kaikille varmasti tuttuja, kannattaa varmuuden vuoksi perehtyä niiden näköislajeihinkin. Myös villiyrttikurssit ovat yleistyneet, sellaiselle kannattaa ehdottomasti osallistua, jos aihe kiinnostaa! Tämän artikkelin kirjoittamiseen ja kuvittamiseen sain apua Piia Ratavalta, joka tuntee yrtit mielettömän hyvin! Jos asut Kuopion seudulla, niin liity ihmeessä jollekin hänen kursseistaan.
lahtisitko.com 