Ystävyyden puisto on pääosin Kuhmossa sijaitseva luonnonsuojelualueiden rykelmä, joka on perustettu vuonna 1990 tarjoamaan uhanalaisille metsäpeuroille turvallisia elinalueita. Yksi näistä luonnonsuojelualueista on Iso-Palosen – Maariansärkkien alue.
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Kuhmon kaupungin verkkosivuilla
Olen aina halunnut käydä Iso-Palosella. Nyt minulle tarjoutuikin loistava mahdollisuus hoitaa käynti oikein palkkatyönä, sillä tuotan koko heinäkuun ajan sisältöä Kuhmon kaupungille. Ystävyyden puistolla on ensi vuonna myös juhlavuosi, kun sen perustamisesta tulee kuluneeksi 30 vuotta. Päätin tehdä alueelle yön yli reissun, jotta saisin kauniita kuvia ilta-auringossa. Sain ottaa Miken mukaan assistentiksi.

Alueelle päästäkseen on ajeltava Kuhmon keskustasta koiliseen noin 40km. Loppumatka mennään hiekkatietä, joka on oikein hyväkuntoinen ja kuopaton. Matokankaan parkkipaikka löytyi, sinne oli leiriytynyt lapsiperhe retkeilyauton kanssa. Parkkipaikalta löytyy muuten myös ekopiste!
Meidän suunnitelmanamme oli kulkea Iso-Palosen reitti, joka on 12km pitkä ja kiertää järven ympäri. Reitin tunnistaa sinisistä reittimerkeistä. Noin puolimatkassa reittiä on Saunaniemen laavu, jonne halusimme suunnistaa yöksi.

Polku kulkee vaihtelevassa maastossa, ihan ensimmäisenä vastaan tuli kosteikko, josta bongasimme kesän ensimmäiset lakat. Välillä noustaan harjun päälle. Hyttyset lyöttäytyivät seuraamme heti alkumatkasta, onneksi olimme varanneet myrkkyä mukaamme.


Vaikka retki olikin minulle työtehtävä, niin stressi kyllä oli hommasta kaukana. Räpsin paljon kuvia, kuten aina, oikeastaan ainoa ero oli, että minun piti kuvata Instagram-tarinoita vähän enemmän kuin yleensä.
Matokankaan parkkipaikalta Saunaniemeen tulee matkaa 5,5km. Matkan varrella tulee vastaan yhdessä kohdassa laavu ja toisessa tulipaikka. Taukopaikkoja reitillä on siis tiheään – noin kahden kilometrin välein! Kaikilla taukopaikoilla on myös huussit ja puuvajat, joissa kaikissa näytti olevan puita.
Itse Saunaniemi on kaunis ja mielenkiintoinen paikka. Niemen viereisessä lahdenpoukamassa on asuttu esihistoriallisilta ajoilta lähtien ja paikka onkin merkittävä muinaisjäännös. Nykyisinkin laavun lähistöltä voi löytää peurojen pyyntikuoppien, eli lapinhautojen, jäännöksiä. 50-luvulla joukko paikallisia löysi Saunaniemestä myös pronssisen soljen, joka on peräisin ristiretkien ajalta.

Enää ei paikalla ihmisasutusta näy, mutta lintuja kyllä sitäkin enemmän. Yöllä konserttiaan pitivät muun muassa tiirat, käki, joutsen ja kuikka. Lokit olivat vallanneet erään läheisen saaren. Kun menin rannalle osoittelemaan saarta kamerallani, toinen lokeista tuli tervehtimään ja yritti heittää ”pommin” niskaani. Koin parhaaksi poistua paikalta.

Grillailimme nuotiolla jos jonkinlaisia herkkuja ja sitten vetäydyimme telttaan nukkumaan. Itse laavukin oli erittäin siistissä kunnossa, mutta valitsimme teltan välttääksemme hyttystentäyteisen yön. Lintujen laulu vaivutti minut sikeään uneen.


Aamu oli tyyni ja lämmin. Söimme rönttösiä ja keittelimme teetä. Minä hain lisäherätystä pulahtamalla järveen uimaan. Hiekkapohjaisen järven vesi oli mielettömän kirkasta.

Lähdimme kulkemaan eteenpäin, edessä oli paluu autolle järven pohjoispuolen kautta. Matkan varrella tuli vastaan merkki sodastakin – tännekin on kaivettu juoksuhautoja, joita ei tosin koskaan käytetty taisteluissa.
Järven pohjoispuolen reitti tarjoaa vielä enemmän vaihtelua, kuin eteläpuoli. Välillä kuljetaan metsässä, välillä katsellaan jokia ja soita. Ennen parkkipaikkaa vastaan tulee jopa kolme taukopaikkaa, jotka kaikki olivat erittäin kauniilla paikoilla. Tulistelupaikoilta löytyy myös katokset, joiden alla on pöytä ja penkit.
Tammapuron laavun jälkeen näkyviin ilmestyy mielettömän kaunis suo, josta nousi kymmeniä kelopuita. Olisin halunnut jäädä tuijottelemaan näkyä pitkäksikin aikaa, mutta lopulta vesisade ajoi meidät autolle. Tuota paikkaa täytyy ehdottomasti palata kuvaamaan, ehkäpä syksyn sumun aikaan!


Iso-Palonen on mainio kohde joko päivä- tai yön yli retkelle. Kaikki rakenteet olivat erinomaisessa kunnossa ja mikä parasta, näin koko reissun aikana vain yhden roskan! Polulla ei ole paljoa kiviä ja juuria, itse kävelin reitin läpi lenkkareilla. Uskaltaisin väittää, että täällä voi myös pyöräillä. Alueella on myös hyvät mahdollisuudet törmätä metsäpeuraan tai karhuun, me näimme tosin valitettavasti vain rupikonnan. Mutta kyllä täällä kelpaa metsäpeuran elellä ja ihmisen retkeillä! Taukopaikkojen runsauden ja helppokulkuisten polkujen takia tänne voi suunnata monenikäinen ja -kuntoinen retkeilijä.

Ystävyyden puisto laajeni vuonna 2020! Siihen liitettiin myös Kuhmon keskustan tuntumassa sijaitseva Harakkasaari. Lue Harakkasaaresta KoeKainuu.fi -sivustolta.
Yksi kommentti artikkeliin ”Kuhmon luontoa komeimmillaan: Iso-Palosen reitti”