Edullinen safari Tansaniassa – Selousin riistansuojelualue

Talvi on tulossa Suomeen, kylmän ja pilvisen kesän jälkeen. Päätimme, että ennen kaamosta oli pakko päästä nauttimaan auringonvalosta. Minä halusin myös päästä ensimmäistä kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolelle, jonnekin missä on kaunista luontoa. Kohteeksemme valikoitui Tansania.

Halusimme aloittaa reissumme safarilla. Tansaniassahan sijaitsee kuuluisa Serengetin kansallispuisto. Me päätimme olla menemättä sinne, sillä kuuluisa tarkoittaa usein liikaa ihmisiä ja kalliita hintoja. Löysimme yrityksen, joka järjestää safareita vähemmän tunnetuille paikoille edullisesti. Valitsimme viiden päivän reissun, jonka kohteina olivat Selousin riistansuojelualue, sekä Mikumin kansallispuisto. Viisi päivää kahdelle hengelle maksoi noin 1250 euroa, sisältäen ihan kaiken, kuljetuksen lentokentältä, oppaan, puistomaksut, majoituksen ja ruuat. Varaa kuitenkin käteistä mukaasi tippejä ja ylimääräisiä virvoitusjuomia (kaljaa) varten!

Saavuimme Dar es Salaamin lentokentälle kolmelta yöllä pitkän matkustamisen jälkeen. Väsymys oli melkoinen, sillä olimme nukkuneet kahden edeltävän vuorokauden aikana vain kolme tuntia. Alussa oli vähän häslinkiä oppaan löytymisen kanssa, mutta lopulta löysimme hänet. Meidän oppaamme oli nimeltään Daniel. Hän osoittautui täydelliseksi matkakumppaniksi meille; samanikäinen ja huumorintajuinen.

Lentokentältä ajelimme kolmen tunnin matkan Selousiin. Tie oli erittäin kuoppainen, mutta ei kuitenkaan niin paha, mitä odotin. Matkan varrella näkyi paljon kouluun matkalla olevia lapsia, jotka alkoivat vilkuttamaan iloisesti safariauton nähdessään. Kuulema haluavat aina vilkuttaa valkoisille ihmisille. Paljastimme Danielille olevamme oppaita itsekin ja meillä olikin paljon puhuttavaa. Oli hauska huomata, kuinka meillä oli hyvin samanlaiset ilot ja ongelmat, vaikka teemmekin töitä hyvin erilaisissa olosuhteissa.

Leiripaikkaan saapuessamme henkilökunta tuli toivottamaan meidät lämpimästi tervetulleiksi ja esittelivät meille pikku mökkimme. Söimme aamupalan, jonka jälkeen meillä oli muutama tunti lepoaikaa ennen ensimmäistä safaria. Nukahdimme välittömästi, kun päämme osuivat tyynyihin.

Iltapäivällä ohjelmassa oli venesafari Rufiji-joella. Tälle reissulle mukaamme lyöttäytyivät leirin muut asukkaat, ranskalainen pariskunta ja tanskalainen vanhempi herra. Kaikki muut safarit olimme kolmestaan oppaamme kanssa. Näimme kauniita lintuja, apinoita, virtahepoja ja krokotiileja. Auringonlasku joella jäi haaveeksi pilvisen sään takia, mutta muuten tämä oli mainio aloitus reissulle. Leiriin palattuamme saimme iltapalan. Ruoka oli hyvää ja annokset erittäin suuria, ei jäänyt nälkä!

Seuraavana aamuna meillä oli ohjelmassa kävelysafari. Herättyämme huomasimme kuitenkin, että vettä satoi saavista kaatamalla, joten totesimme oppaamme kanssa, että tämä reissu täytyy varmaan skipata. Sateessa eläimiä on vaikea bongata, kamera olisi hajonnut ja meillä oli edelleen kauheasti univelkaa, joten käytimme aamupäivän nukkumiseen. Lokakuussa sateet ovat yleensä vain nopeita suihkuja, mutta nyt meininki oli kuin sadekaudella, paikallisetkin olivat ihmeissään. Lieneekö ilmastonmuutos alkanut sekoittamaan säätä täälläkin…

Puolenpäivän aikaan sade rauhoittui ja lähdimme suojelualueelle ajelemaan. Näimme vaikka mitä; antilooppeja, virtahepoja, apinoita, kirahveja ja lopuksi löysimme leijonapariskunnan, joilla oli suvunjatkamishommat käynnissä! Leijonat olivat tosin ryteikön takana, joten kuvaamisesta ei tullut oikein mitään.

Kirahvit olivat kaikista helpompia kuvattavia, ne olivat melko hitaita liikkeissään ja kääntyivät katsomaan autoa kohti sellaisen huomatessaan. Lounaan söimme ulkona virtahepopaikan vieressä.

Alueella näkyi vastapystytettyjä sähköpylväitä. Valtio aikoo rakentaa Rufiji-jokeen vesivoimalan. Suunnitelma kuulostaa aikamoisen kurjalta alueen luonnon kannalta. Danielin mukaan alueen yrittäjät eivät luonnollisesti halua patoa, mutta eivät uskalla möykätä asiasta, sillä he saattaisivat joutua hankaluuksiin. Saa siis nähdä, miltä alue tulevaisuudessa näyttää.

Safari kesti iltapäivään asti. Eläinten bongaaminen jatkui leirissäkin, kun paviaanit pitivät puhdistushetkeään uima-altaan reunalla. Kuvasimme niitä mökkimme terassilta.

Seuraavana päivänä pakkasimme laukkumme autoon, sillä ohjelmassa oli siirtymä Mikumin kansallispuistoon. Päivä oli yhdistelmä matkustamista ja safaria, pysähtelimme jälleen katselemaan eläimiä. Tällä kertaa näimme leijonia lähempää. Olin haaveillut valokuvasta, jossa leijona katsoo puskan takaa suoraan kameraan ja onnistuin saamaankin juuri sellaisen otoksen. Kiitos Selous, kiitos herra leijona!

Siirtymä Mikumiin oli melkoinen ponnistus, siitä kerron seuraavassa artikkelissa!

Tästä pääset bookkaamaan saman reissun, jossa olimme

Safareita voi tiedustella edulliseen hintaan myös Danielilta suoraan, hän tuntee kaikki Tansanian puistot! Whatsapp: +255768769254