Tansanian turisteille melko tavanomainen suunnitelma on käydä ensin safarilla, sitten suunnata rannalle, yleensä Sansibarille loppulomaksi. Me halusimme jälleen vältellä suuria turistirysiä, joten suuntasimme Mafia- nimiselle, Sansibaria pienemmälle ja vähemmän tunnetulle saarelle.
Ei, tämä ei ole mikään italialaisten mobstereiden kansoittama paikka. Nimi Mafia tulee swahilin kielen sanasta mafuso, joka tarkoittaa piilotettua. Orjakauppa-aikaan ihmiset olivat piiloutuneet saarelle. Nykyisin saari on kalastajien ja maanviljelilöiden kansoittama.
Saarella on kaksi suurempaa taajamaa; Kilindoni ja Utende. Saarella on myöskin suojelualue, jolla vierailusta täytyy maksaa noin 20 euroa per päivä. Utendessa on enemmän hotelleja kuin Kilindonissa, mutta siellä on kallista majoittua tuon suojelualuemaksun takia. Me olimme varanneet bungalowin Kilindonista, paikasta nimeltä Afro Beach bungalows. Paikka oli erittäin rento ja mukava, suosittelen kaikille hipeille.
Paikasta sai varattua myös kaikenlaista ohjelmaa ja varasimmekin seuraavalle päivälle koko päivän kestävän lystin; snorklausta, lounas hiekkatöyräällä, käynti Chole island- saarella ja uimareissu laguuniin.
Aamulla tuktuk tuli hakemaan ja kiidätti meidät Utendeen. Matkalla pysähdyttiin maksamaan suojelualuemaksu. Saavuimme kauniille hiekkarannalle, jossa oppaamme otti meidät vastaan.
Hyppäsimme pieneen veneeseen ja suuntasimme koralliriutoille, jotka sijaitsivat ehkä kilometrin päässä saaresta. Saimme snorkkelit sekä räpylät ja hyppäsimme veteen. Opas sukelteli edellämme ja osoitteli meille kaikkea katsomisen arvoista. Näimme koralleja, paljon värikkäitä kaloja ja muita meren mönkijöitä. Ikävä kyllä näissäkin koralleissa oli nähtävissä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa haalistumista, mutta kaunista veden alla oli joka tapauksessa. Aikamme sukelleltuamme palasimme veneeseen ja suuntasimme toiselle riutalle.
Toisella riutalla on erityisen tärkeää pysytellä lähellä opasta, paikalla kun on virtauksia, joiden mukaan saatat lähteä, jos menet liian kauas. Itsekin tunsin virran voiman, kun yhdessä kohdassa en meinannutkaan päästä eteenpäin. Kukaan ei kertonut, että tuommoisessa tilanteessa täytyy uida siksakkia. Onneksi Mike, joka älyää noista merijutuista paljon enemmän kuin minä, kävi kiskaisemassa minut kohdan ohi.
Seuraavaksi oli lounaan vuoro. Kuljettajamme suuntasi veneen kohti merestä kohoavaa hiekkatöyrästä. Tuo oli kyllä melko epätodellisen tuntuinen paikka! Oppaamme pystytti meille pienen aurinkokatoksen, sitten hän teki nuotion kuivista kookospähkinänkuorista ja alkoi grillata kaloja, jotka veneenkuljettaja oli onkinut sillä aikaa, kun snorklailimme. Paistotyyli oli suomalaiselle erikoinen; kalat olivat halkaistun kepin välissä. Toimisi varmaan kotipuolessakin!
Lounaan jälkeen suuntasimme pikkuiselle Chole-nimiselle saarelle. Saarella on ollut siirtokuntia vaikka mistä maista, joten oppaalla riitti kerrottavaa paikan historiasta. Kävelimme ympäri saarta ja näimme myöskin valtavan kokoisia hedelmälepakoita, sekä lapsia, jotka aina riemastuivat valkoisten ihmisten näkemisestä ja halusivat poseerata valokuvissa. Kierroksen varrella on myös matkamuistomyymälä, josta löytyi jos jonkinlaisia kauniita käsitöitä. Muista ottaa käteisen lisäksi mukaasi runsaasti vettä, sillä puiden suojissa ei käy samanlainen tuulenvire, kuin veneessä. Itse pelkäsin saavani lämpöhalvauksen, mutta loppujen lopuksi en onneksi saanut onneksi edes päänsärkyä.
Lopuksi vuorossa oli vielä laguuni, joka sijaitsi jollain alueen pienistä saarista. Vene parkkeerattiin rannalle, joka oli jostain syystä täynnä hylättyjä kenkiä. Ei juurikaan muuta meriroskaa, pelkästään kenkiä, kummallista. Kenkärannalta lähti pikkuinen polku, jota hetken käveltyään saa eteensä upean näyn, turkoosin laguunin keskellä metsää!
Laguunissa uiskenteli taas vaikka minkälaisia kaloja ja lisäksi erikoisuutena meduusoja, joita kuulema pystyi koskettamaan. Itse halusin jättää ne rauhaan, joten en kokeillut. Olimme aluksi paikalla kolmestaan oppaamme kanssa, myöhemmin sinne tuli toinenkin pariskunta. Ei siis mikään ruuhkainen paikka! Actionkameran akku ei valitettavasti riittänyt tuonne asti, joten vedenalaiset näkymät saatte jättää mielikuvituksenne varaan.
Lopuksi ajelimme takaisin samalle rannalle, mistä starttasimmekin ja tuktuk kurvasi paikalle juuri kun olimme hypänneet veneestä pois. Annoimme oppaallemme tipin, olisimme antaneet veneenkuljettajallekin, mutta hän lähti rantauduttuamme välittömästi kantamaan moottoria jonnekin. Ilmeisesti hän ei sitten sellaista odottanut.
Kun majapaikkaamme päästyämme valmistauduin menemään suihkuun, Mike alkoi nauramaan hillittömästi. Olin snorklatessani onnistunut polttamaan takapuoleni, eli päivästä jäivät muistoksi iloisen punaiset posket!
Vedenalaiset kuvat otti Michail-Angelos Tzoumas.
Tästä pääset lukemaan safaristamme Selousin luonnonsuojelualueelle ja tästä Mikumin kansallispuistoon.
lahtisitko.com 