Millaista on uida valashaiden kanssa? Uskomaton elämys Tansanian Mafia- saarella

Tansanian Mafia- saarella vieraillessa on mahdotonta missata fakta, että se on yksi maailman parhaimpia paikkoja valashaiden kanssa uimiseen. Tuolla valashaikausi kestää lokakuusta maaliskuuhun, eli se oli juuri parahiksi alkanut.

Majapaikkamme Afro beach bungalows järjestää myös kyseisiä safareita, joten elämyksen sai bookattua kätevästi paikan isännälle puhumalla. Reissu maksaa 65$ ja sen kesto riippuu ihan siitä, miten pian valaat löytyvät, kahdesta viiteen tuntiin. Toki on mahdollista, ettei joinakin päivinä valaita löydy ollenkaan, se riski on vain luontoon liittyvässä matkailussa hyväksyttävä.

Tämä hupailu kannattaa suorittaa aurinkoisena päivänä. Valaat tulevat saaren lähelle syömään planktonia. Pilvisellä säällä plankton painuu alemmas ja pohjassa uivia valaita on luonnollisesti hankalampi bongata. Niin, nämä eivät nimessään olevasta hai-sanasta huolimatta ole mitään hurjia lihansyöjäpetoja, vaan rauhallisia jättikaloja.

Aamulla täytyi olla valmiina lähtöön kahdeksan aikaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rantaan, joka oli pitkän kymmenen metrin patikoinnin päässä ravintolasta. Mukaan lyöttäytyi erittäin mukava kanadalainen pariskunta, missään ryysiksessä ei siis tarvinnut taaskaan olla. Mukana oli myös neljä paikallista, yksi veneenkuljettajana, toinen tähystäjänä ja kaksi oppaina.

Lähdimme merta kohti. Veneen sisällä tunnelma oli innostunut, autereiselle merelle katsellessa tuntui, kuin olisimme unessa. Myös meitä pyydettiin tähyilemään pinnan alle ja ilmoittamaan, jos huomaamme jotain suurta ja tummaa.

Odotus palkitaan

Kun olimme noin kilometrin päässä rannasta, tähystäjä huomasi ensimmäisen valashain. Siitä alkoi kauhea rytäkkä, kun piti laittaa äkkiä snorkkelit päähän, räpylät olimme pukeneet jo aiemmin. Sitten vaan veteen niin äkkiä, kun pääsi. Jo pinnan päällä oleva melske sai sydämen hakkaamaan, mutta kun hyppäsin veteen ja kuplien häivyttyä näin allani jumalattoman kokoisen kalan, minut valtasi kummallinen paniikin ja ihastuksen sekainen tunne, jollaista en ollut ennen kokenut. Näky oli vähän niin kuin siinä Muumien jaksossa, jossa Muumipappa saa valtavan vonkaleen onkeensa.

Valashait kuitenkin liikkuvat koko ajan ja meidän piti lähteä seuraamaan niitä uimalla. Oppailla oli paljon suuremmat räpylät, kuin meillä ja he ottivatkin meitä käsistä kiinni ja kiidättivät eteenpäin kalojen perässä. Tuossa vaiheessa pahin jännitys helpotti ja keskityinkin vaan elämään hetkessä ja miettimään, kuinka siistiä kokemusta elän juuri nyt.

Hait sukelsivat syvemmälle, ja me nousimme takaisin veneeseen. Oppaat epäilivät, että löydämme niitä vielä lisää. Paikalle oli ilmaantunut muitakin turistiveneitä, joissa kaikissa näytti olevan enemmän porukkaa, kuin meidän paatissamme. Kaikki pyörivät ympäriinsä kaloja etsien.

Tähystäjä löysi valaat taas ja tällä kertaa hyppäsimme veteen, kuin kokeneet konkarit. Uimme jälleen suoraan niiden päällä ja yksi lähtikin tulemaan pintaa kohti. Se tuli lähemmäs ja lähemmäs ja minun piti ihan väistää sitä, sillä oppaat olivat sanoneet, että haihin täytyy pitää vähän päälle metrin etäisyys. Käteeni tarrattiin taas ja lähdimme seuraamaan tuota hurjaa otusta. Sen pituus oli ehkä noin seitsemän metriä. Näimme myös nuoremman, viisimetrisen yksilön.

Muut veneilijät olivat huomanneet meidän löytäneen hait ja pari muuta paattia parkkeerasikin viereemme ja veteen alkoi plumpsahdella lisää turisteja. Hetken uiskenneltuamme, oppaamme ohjasivat meidät takaisin veneeseen ja sanoivat, että ehkä on parasta siirtyä taas. Laki määrittää, montako ihmistä saa parveilla yhden hain tuntumassa ja raja oli nyt ylitetty.

Jatkoimme seilaamista vielä hetken, mutta emme löytäneet enää lisää uimaseuraa. Eipä tuo haitannut, tuossa oli kyllä elämystä kerrakseen! Meri oli yllättävän matala ja takaisin rantaan suunnatessamme ihastelin pohjassa näkyviä satoja meritähtiä.

Vedenalaiset kuvat, sekä viimeisen rantakuvan otti Mike

Tästä pääset lukemaan snorklausreissustamme koralliriutoille Mafia- saarella!